Sisältömarkkinointi

Miten on, viestintä: lisäätkö myyntiä vai hassaatko aikaa?

huhtikuuta 4, 2018 3 minute read Anne RuostetsaariAnne Ruostetsaari

Päivitetty 28 syyskuuta, 2019.

Olipa kerran organisaatio, jossa kukaan ei ollut innostunut tuottamaan mitään materiaaleja. Tämä siksi, että viestintäosasto syynäsi kiiluvin silmin kaiken ulos lähtevän sisällön ja sensuuri iski kaikkeen, mikä ei ollut hajutonta, mautonta ja äänetöntä.

Tarkoitus oli hyvä: pitää kaiken ulos lähtevän materiaalin taso yrityksen linjan mukaisena ja laadukkaana. Mutta missä menee mikromanageeramisen ja bisneksen kannalta oleellisen tekemisen raja?

Näin lopetat kirjoitusbileet

Tajusin juuri, että hassusti käytin ingressissä imperfektiä. Onhan näitä organisaatioita yhä. Näitä, joissa viestinnän resurssit hassataan turhanpäiväiseen mikromanageeraamiseen ja mahdollisimman neutraalin viestin lähettämiseen.

Mutta tiedättekö mitä? Ei kannattaisi.

Aivan liian usein viestintäosasto on kuin äiti teinien kotibileissä. Jengillä olisi vaikka millaisia ideoita ja intoa, mutta sitten tulee äiti paikalle ja torppaa kaiken.

Mitä luulet, mikä on tulos? No, se, ettei mitään ei tule ulos.

Vai huvittaisiko sinua toimia työntekijälähettiläänä ja luoda omaa asiantuntijabrändiä, kun oman talon ihmiset mollaavat tekeleesi?

Viestinnän kuuluu tuottaa

Eikä nyt kannata tarkoituksella ymmärtää väärin: brändinvartijoillekin on tilausta. Olen itsekin joskus toiminut vastaavissa tehtävissä. Eikä se ole helppoa, kun ihan muiden alojen kuin viestinnän asiantuntijat suoltavat jos jonkinlaista kirjallista mönjää ja jargonia bloggauksiin, lehtiartikkeleihin ja myyntimateriaaleihin.

Mutta.

Brändin rakentaminen ei tarkoita detaljeihin puuttuvaa mikromanageerausta. Se ei keskity siihen, onko sanajärjestys omasta mielestä oikea (koska suomessa se on todella vapaa), pitääkö väliotsikon olla kursivoitu vai lihavoitu (pääasia, että niitä on) tai onko parempi sanoa sammakoiden vai sammakkojen (koska molemmat sopivat ihan yhtä hyvin).

Sen sijaan aito ja tuottavuuteen tähtäävä viestintä on proaktiivista johtamista, jossa kaikessa tekemisessä etusijalla on tuloksellisuus.

Viestintäosaston tehtävänä on tarjota suuntaviivat tekemiseen ja siihen, miten työntekijät viestivät tekemisistään ulospäin - ei vain vahdata kirjoitusvirheitä tai muokata jokaisen ulos lähtevän tekstin yksittäisiä sanavalintoja.

Viestintä on liiketoiminnallinen yksikkö siinä missä myynti ja tuotantokin, ja siksi sen pitää keskittyä olennaiseen: brändin vahvistamiseen ja myynnin lisäämiseen. Joista muuten ensimmäinenkin tähtää lopulta jälkimmäiseen.

Viestinnän tehtäviin ei kuulu viestintävastaavan omien taiteellisten ambitioiden täyttäminen (esimerkiksi omien sanajärjestyspreferenssien viljeleminen) tai muuten vaan hyvältä ja tehokkaalta vaikuttaminen tehottoman ajankäytön kustannuksella (mitä turha tekstin editointi usein on: jätinpähän sormenjälkeni tähänkin tuotokseen, jos en muuten niin kommentoimalla, että “tämän voisi sanoa toisin”).

Hyvä arjen testi on kysyä itseltään, miten oma tekeminen vaikuttaa organisaation kohderyhmän ajatteluun/toimintaan.

Jos strategianne on upota massaan yhtenä monista, niin pehmennetyt sanavalinnat ja kliseiset mainospuheet ovat juttunne.

Mutta jos haluatte erottautua kilpailijoista ja tehdä tulosta, tulee myös viestinnän tukea näissä pyrkimyksissä. Yksi tehokas tapa on tukea asiantuntijoita viestimään persoonallisella ja mieleenjäävällä tavalla.

Kumpi voittaa: pelko vai halu kasvaa?

“Mutta minne vetää raja?” huutavat nyt sadat viestinnän vastaavat hädissään. Minne vetää raja, mitä kaikkea voi päästää maailmalle oman firman nimissä?

Rajan vetää ensisijaisesti johto antamalla brändille äänen, jota tone of voiceksikin kutsutaan. Tätä ääntä seuraamalla harvemmin mennään pahasti harhaan.

Jos organisaation ääntä kuvaillaan sanoilla räväkkä, rohkea tai uudistushaluinen, vaatii se aika paljon räväkkyyttä ja rohkeutta myös organisaation viesteiltä.

Silloin ei heti ensimmäisenä kannata viivata yli kirosanoja, vitsejä ja persoonallisia tarinoita. Ei hioa mahdollisen timantin kulmia pehmeiksi ja lähettää maailmalle neutraalia höttöä, joka ei herätä mielipiteitä, keskustelua eikä kysymyksiä. Eikä ainakaan tuo myyntiä.

Viestinnältä vaaditaankin rohkeutta monin tavoin: Rohkeutta pitää oma linja. Rohkeutta kohdata myös vastakkaisia mielipiteitä. Rohkeutta erottautua muista.

Ennen kaikkea pitää haluta kasvaa enemmän kuin pelätä epäonnistumista.

Koska pelostahan mikromanageeraamisessa usein on kyse. Pelätään sitä, että tulee virheitä ja maine menee. Ja sillä välin muut kysyvät ihmeissään, että mikä maine?

Mitäänsanomattomalla brändillä ei ole mainetta. Se vain on.

Seuraavan kerran, kun haluat antaa deleten heilua, pysähdy hetkeksi miettimään tekemistäsi. Tekeekö sanavalintojen viilaaminen teille lisää myyntiä? Onko työsi oikeasti tuottavaa?

Jos yhä koet, että organisatiossanne ei tunneta turhaa viestintäviilaamista tai mikromanageeraamista, voi asiantuntijoiden haluttomuus tuottaa omia tekstejä johtua jostain muusta.

Lue Tuukan ohjeet, miten autetaan asiantuntijoita kirjoittamaan uusia sisältöjä.